Hoitokodeissa majoitetaan pääasiassa vammaisia, puolivammaisia vanhuksia tai toipumisvaiheessa olevia potilaita. Hengitystoiminnan heikkenemisen, taustalla olevien sydän-keuhkosairauksien tai kuntoutuksen jälkeisen toipumistarpeen vuoksi nämä ryhmät tarvitsevat usein pitkäaikaista, jatkuvaa perushappihoitoa, kuten hengitysvajauksen aiheuttaman hypoksian oireiden lievitystä ja sydämen ja keuhkojen toimintahäiriöistä johtuvien veren alhaisten happipitoisuuksien parantamista. Samaan aikaan hoitohenkilökuntaa rasittavat raskaat päivittäiset hoitotehtävät, ja heillä on rajoitetusti aikaa ja energiaa, mikä asettaa korkeampia vaatimuksia hapensyöttölaitteille "käytön helppouden", "vähän huollon" ja "vakauden" suhteen.
Näistä käytännön tarpeista johtuen on suositeltavaa priorisoida keskikokoiset molekyyliseulahapentuotantoyksiköt, joiden hapentuotantokapasiteetti on 8-20 m³/h yhdistettynä keskitettyyn hapensyöttöjärjestelmään. Tämä järjestely toimittaa happea suoraan jokaiseen hoitosänkyyn putkistojen kautta, mikä eliminoi happisylinterien toistuvan käsittelyn tarpeen. Se ei ainoastaan vähennä hoitohenkilökunnan ylimääräistä työtaakkaa, vaan myös välttää liikkuvien hapensyöttölaitteiden aiheuttamat törmäysriskit vanhuksille tai potilaille, samalla kun se täyttää useiden sänkyjen hapentarpeen.
Laitteen suorituskyvyn kannalta tulisi keskittyä kolmeen avainnäkökohtaan: Ensinnäkin, pitkän aikavälin toiminnan vakaus – yksikön on tuettava häiriötöntä jatkuvaa toimintaa ≥ 24 tunnin ajan, jotta vältetään happihoidon keskeytykset laitteiden sammuttamisen vuoksi ja varmistetaan vanhusten turvallisuus. Toiseksi, pidennetyt huoltojaksot – ydinkulutusosien (esim. ilmansuodattimien, tarkkuussuodatinelementtien) vaihtojakson tulisi olla vähintään 3 kuukautta, mikä vähentää purkamisen ja huollon tiheyttä ja helpottaa hoitohenkilökunnan laitteiden hallinnan painetta. Kolmanneksi älykäs ja käyttäjäystävällinen käyttö – laitteet on varustettava reaaliaikaisilla happipitoisuuden ja ulostulopaineen valvontatoiminnoilla, jotta hoitohenkilökunta voi helposti seurata sen tilaa. Käyttövaiheita tulee yksinkertaistaa (esim. käynnistys yhdellä napsautuksella, nuppityyppinen happivirtauksen säätö), mikä mahdollistaa käytön ilman ammattikoulutusta. Lisäksi suositellaan epänormaalin hälytyksen etätukea (esim. yhdistäminen ääni- ja visuaaliseen hälytyslaitteeseen hoitoasemalla), jotta hoitohenkilöstö pystyy havaitsemaan ja puuttumaan nopeasti epänormaalin keskittymisen tai epänormaalin paineen kaltaisiin ongelmiin, mikä parantaa entisestään happihoidon turvallisuutta.
